Näitä blogipostauksia tulee näemmä kirjoiteltua yhtä usein kuin on lomiakin jolloin ehtii kirjoitella. Tällä kertaa matkustellaan USAssa Chicagossa yhdessä veljeni ja äidin kanssa. Täällä ollaan hengattu nyt vajaa viikko ja askelia on per päivä kellotettu parhaimmillaan 30 000. Kaupunkia on tullut siis tallattua, joskin kertaalleen ollaan hypätty myöskin metron kyytiin ja täysin testimielessä myös menetetty uber-neitsyys.
Reissun aikana ehti vaihtua myös vuosi ja kyllähän täällä ameriikan malliin raketteja paukuteltiinkin. Jetlagin ja purevan viiman takia tosin jouduttiin vähän pinnistelemään, että kokemus pysyi positiivisen puolella. Parin tunnin päikkärit ja kolme villapaitaa kuitenkin tekivät tehtävänsä ja keskiyöllä oltiin jämptisti vaihtamassa parinkymmenentuhannen muun kanssa vuotta tuolla joen varressa. Levosta huolimatta ei tanssijalka vipattanut sen vertaa, että rakettien jälkeen olisi jaksanut enää alkaa bailaamaan. Meille riitti hyvä illallinen ja yksi lasi viiniä per lärvi.
Koska tuon jo mainitun jetlagin turvin voi leikkiä olevansa aamuvirkku USAssa, on aamuisin ollut hyvin aikaa reippailla ja käydä 42 kerroksen kattosalilla bodaamassa harvase aamu. Jos vielä näillä puitteilla pystyisi keksimään tekosyitä miksi ei mene salille, kannattaisi suuntautua luovalle alalle, koska aika paljon jo tuolloin vaadittaisiin mielikuvitusta. Tsiigatkaa nyt oikeesti näitä maisemia! Huhhuh! Vielä kun kolmantena treenipäivänä keksittiin, että uima-altaan takaa löytyy myös vapaiden painojen tila laitepuolen lisäksi, niin johan alkoi hauis kääntymään.
Joku saattaa ihmetellä, miksi lähteä keskellä talvea toiseen talviseen kaupunkiin, mikä on vieläpä tunnettu kovasta viimasta. Myönnän, se on ihan asiallinen kysymys, mutta siihen mulla ei valitettavasti ole mitään järkevää vastausta. Lento on varattu nopsalla aikataululla yhden whatsapp-keskustelun jälkeen, kun valitin veljelleni haluavani reissuun. Täällä sitä ollaan eikä kyllä kaduta yhtään!
Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!
