Olemisen sietämistä

Vapaapäivä. Kukkia, subwayta, tikkien poisto (miten turha juttu, olishan ne sieltä suusta itsekin saanut revittyä) ja Stockan Herkku. Pahoinvoivan koiran ulkoiluttamista ja työsähköpostien lukua. Downton Abbey, sukaalevy ja Clash of Clans. Spotifyn playlisteja.

Suurien suunnittelua ja yksityiskohtien hiomista. Pientä ikävöintiä. Kirjoja, lehtiä ja hyviä yöunia. Työjuttujen naamioimista kouluhommiksi. Koulujuttujen suunnittelua, mutta silti niiden tekemättä jättämistä. Snapchattia ja sisustushaaveita. Olemisen sietämistä ja siitä nauttimista. Olla tekemättä mitään.

Juuri sellainen vapaapäivä kuin vapaapäivän kuuluu ollakin. Puspus!

Yrittäjyydestä

Niinhän se (mulla) menee, että alkuvuodesta kun hankin putipuhtaan kalenterin uudelle vuodelle, sitä ajattelee, että tähän sopisi joku kiva projekti tai kaksi. Tai kolme tai neljä. Yhtäkkiä sitä huomaa perustaneensa uuden yrityksen, avaavansa kahvilaa sekä kolmatta lastentarvikemyymälää, aloittaneensa koulun, käyvänsä yrittäjyyssparrauksissa, rakentavansa nettisivustoa, suunnittelevansa uutta tuoteperhettä ja rekryävänsä kolmea uutta työntekijää. Tämän ohessa leikattiin yksi hammas ja pyöritettiin koko muu työ- ja sosiaalinen elämä siinä sivussa.

Ei, en todellakaan ole mikään superihminen, joten kyllä väsyttää! Näennäisesti saan tehdä duunejani aika rauhaksiin, istua koneella ja puhua puhelimessa. Välillä käyn vähän varaston puolella jumppaamassa järjestelemällä tavaroita ja toisinaan hyppään liikkeen puolelle apuun asiakkaiden kanssa. Saan tulla ja mennä niin kuin huvittaa ja aamuisin saan nukkua niin pitkään kuin haluan (siltikin nousen yleensä seitsemältä). Tästä huolimatta valehtelisin jos väittäisin, ettei itselle kerätyt hommat kuormittaisi aika lailla.

Viiden vuoden yrittäjyysuran aikana on oppinut olemaan stressaamatta turhista, joten paineita sinänsä ei ole, mutta kyllä tässä mennään jaksamisen kanssa välillä aika äärirajoilla. Ei kai näissä duuneissa muuten mitään, mutta kaikkien projektien alut on sattuneet tähän lopputalveen, joten ajatuksissa vilisee sata eri asiaa yhtä aikaa ja puolet hoidettavista asioista on silti unohtunut. To do -listat on olleet kovassa käytössä ja lyhenemisen sijasta ne tuntuvat venyvän koko ajan. Viimeaikojen ajatuksenjuoksusta hyvä esimerkki on se, kun tänään sekä Helsinkiin päin mennessä että Tampereelle takaisin tullessa unohdin Linnatuulessa vessassa käydessäni lukita oven. Mulle ei koskaan käy niin, joten taisin olla aika ajatuksissani! Onneksi sisään käveltiin vain kerran. :-D

Viimeisen puolentoista viikon aikana olen useaan otteeseen saanut jännittää niin, että kädet tärisee, kun olen heittänyt itseni upouusiin tilanteisiin keskelle tuntemattomia ihmisiä. Eräskin lounastauko uudessa seurassa manasin itselleni, miksi valitsin ruoakseni keiton kun mikään tärinältäni ei pysynyt lusikassa. Yritäpä siinä sitten olla cool. Se on kumma että vaikka jännittää, niin ääni kulkee ja ajatus leikkaa, mutta lopulta kädet paljastaa bluffin. Ei oo helppoa, ei! :) Pointtina tässä kuitenkin on se, että ellei mene epämukavuusalueelle, ei voi kehittyä.

Totista tästä hommasta tekee kuitenkin se, että viime syksynä vedin itseni niin pahaan piippuun, että viikon loman jälkeen olin vielä väsyneempi kuin lomalle lähtiessäni. Piti vetää vielä kolme viikkoa extra-lepiä, jotta jaksoi kokonaisen päivän jalkeilla. Silloin omiin työtehtäviin piti tehdä aika kovaa modausta ja delegoida kaikki mitä pystyi. Siihen pisteeseen ei ole ikävä takaisin, joten yritän nyt olla niin varovainen kun pystyn. Intohimo tekemiseen on vain niin kova, että on hankala saada itseään jarruteltua innostavien prokkisten kanssa ja niin sitä taas huomaa tekevänsä kaikkea mahdollista. Mutta alku aina hankalinta, kyllä tää tästä helpottaa heti kun saa hommat taas rullaamaan.

Kävin tänään Sarasvuon Jarin pitämällä Stronghold aamuluennolla, missä laitettiin asioita taas mukavasti perspektiiviin. Sitä kun aina silloin tällöin kuvittelee olevansa kovakin yrittäjämuija kun pyörittelee kahden ja puolen miljoonan yritystä, mutta kun luennolla vieressä istuu parinSADAN miljoonan yrityksiä pyöritteleviä tyyppejä, niin huomaa, että aika paljon tässä on vielä mahiksia kehittyä. :) Mutta olipa vaan huippua nähdä intohimoisia yrittäjiä ja hengata mieleltään samanlaisessa porukassa. Aina kun ujuttautuu itseänsä fiksumpien tyyppien joukkoon, tarttuu niitä tiedonmurusia ja menestystä sieltä oheistuotteina itseenkin.

Tällaiset päivät ja tapahtumat vahvistavat vain sitä omaa yrittäjäidentiteettiä ja sitä on vain niin fiiliksissä omasta duunistaan ja innostaa jatkamaan ja tekemään parhaansa, vaikka välillä vähän väsyttääkin. Toisaalta myös ymmärtää sen, että pitää muistaa keskittyä siihen ydinosaamiseensa, eikä tehdä ihan kaikkea itse, vaikka kuinka ei tarttis auttaa! ;)

No kuinkas sitten kävikään

Niinpäniin, arki taas imaisi mukaan ja sen myötä blogikin päivittyy taas entiseen malliinsa eli ei päivity. Nyt mä kuitenkin tsemppaan ja kerron taas mitä täällä Tampereella oikein tapahtuu!

Kun tuossa edellisessä postauksessa niin uhosin, että jotain uutta aletaan taas kehittelemään, niin en mä ihan kamalasti siinä huijannut. Tällä hetkellä työn alla on meidän myymälän oheen pienimuotoinen kahvila, mistä saadaan myytyä mammoille ja muille vähän lisäenergiaa kofeiini- taikka vitamiinipainotteisten juomien muodossa. Tarjolle tulee myös snackseja ja naksuja, jotta sekä ohi pyyhältävät OnniBussi matkustajat että meidän pienimmät asiakkaatkin saavat omat välipalansa hankittua. Valikoimaa ei ihan vielä ole lyöty lukkoon, eikä sen puoleen koko konseptiakaan, mutta selkeä visio siitä on silti, että miltä tulee näyttämään ja millä fiiliksellä mennään.

Tarkoituksena on alkaa myös järjestämään yhä enemmän tapahtumia vauvaperheille ja äitiyslomalaisille. Kahvilan avulla osallistujien kestitseminen on helpompaa ja toivottavasti siitä samalla jää joku roponen firmallekin, niin ei tarvitse ihan hyväntekeväisyysmeiningillä sitä pyörittää. Mitä tulee tuohon tulevan kahvilan lookiin ja sisustukseen, niin saattaa olla, että vaikutteita on johonkin nurkkaan tarttunut tuolta meidän uudenvuoden reissulta. Laittelen kuvia tännekin sitä mukaa kun jotakin konkreettista tapahtuu. Tällä kertaa kuvia ainoastaan tuosta meidän takapihan kirkosta ja muista lähihuudeista. Ei voisi parempia asuinseutuja ollakaan!

Rentoa viikonloppua kaikille! pus pus :-*

Back to the Basics

Jee, kotona ollaan ja jopa laukut on jo purettu. Tultiin siis eilen illalla myöhään kotiin ja loppiaisesta huolimatta sain tänä aamuna havahtua herätyskelloon, koska kotoa puuttui vielä yksi nelijalkainen perheenjäsen. Fiksuina ihmisinä oltiin näin vapaapäivän kunniaksi sovittu, että noudetaan koirat hoitolasta aamuysin jälkeen, joten eipä siinä muu auttanut kuin hypätä raikkaassa pakkasaamussa auton kyytiin ja huristella hakemaan koirat kotiin. Monikkomuodolla viittaan myös äitini russeliin Vinskiin, joka jakoi meidän Vilin kanssa vuokrayksiönsä. Tuliaisina hoitolasta saatiin meidän penalle kennelyskä, joten loppupäivä onkin mennyt siivoillessa koiran yskäoksennuksia, nam nam.

Muutoin pakkaspäivä on mennyt perinteisen loppiaiskaavan mukaan; joulukoristeet on heivattu takaisin arkun uumeniin ja joulukukat vaihtuivat raikkaan tuoksuiseen eukalyptuskimppuun. Aamuinen herätyskin haistatti jetlagille paskat ja valmisteli huomenna alkavaan arkeen, joten bring it on! Mä olen valmis uuteen työvuoteen! Duunisähköpostejakaan ei ollut lukematta kuin kaksi ja puolisataa, kiitos pyhäpäivien, joten kovin montaa tuntia ei niitä kahlatessakaan kulunut.

Joulusta kuitenkin muistutteli vielä muutama avaamaton joulupaketti ja oijoi mitä ihania juttuja miehekkeen kanssa saatiinkaan! Ihana klipsukalenteri varmistaa, että ollaan kartalla päivistä ja suut saa vielä joulun jälkeenkin laittaa makeaksi Fazerin vaniljalakuilla. Edellisen joululahjakirjan (Kari Hotakaisen Henkireikä) sain luettua reissun aikana, joten tälle illalle aion korkata viimeisimmästä paketista paljastuneen Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupungin. Damn Good Advice (for people with talent!) kirja puolestaan tarttui mukaan lähtöpäivänä Urban Outfittersiltä lentokonelukemiseksi. Sopivan lyhyitä ja ytimekkäitä juttuja napsia lentokoneessa nokosten välissä.


Nyt on vähäksi aikaa taas lomat lusittu, joten toivottelenpa siis mahtavia työ- tai opiskeluviikkoja itse kullekin! Meitsi ainakin on ihan täpinöissään kun pääsee töihin kehittelemään taas jotain ihan muuta ja uutta. En tiedä vielä mitä, mutta siistiä siitä tulee joka tapauksessa! :-)

Teatterin Kummitus

Ainoa "kiertoajelu" mikä tällä reissulla käytiin, osui Chicago Theatreen. Pakko myöntää, tunnin kierros oli viihdyttävä ja mielenkiintoinen. Päästiin käymään joka kerroksen katsomoissa, päälavalla ja jopa backstagella. Lähes sata vuotta vanha teatteri oli vakuuttava sekä ulkomuodoltaan, historialtaan että esiintyjälistoiltaan. Historiaa en tässä ala sen enempää kertaamana, kuvat puhukoot puolestaan.

Entäs se teatterin kummitus? Vuosikymmeniä teatterissa työskennellyt oppaamme paljasti, että sellaista ei kyseisessä teatterissa ole koskaan havaittu. Ei kukaan, ei missään, sorry!

Mielikuvashoppailua Chicagossa

Kun lähden shoppailemaan, niin en useinkaan lähde kaupoista kädet täynnä tavaroita vaan ennemminkin pää täynnä ideoita. Ehkä lemppariasioita ylipäätään matkustamisessa on nähdä, miten eri tavalla asioita voi tehdä.








Itse töissä myymälää laittaessaan jumittuu usein vanhoihin kaavoihin, joskin meidän myymälä on varmasti yksi Tampereen uusiutuvimmista myymälöistä ylipäätään. Puoliso tuossa joku päivä ihmettelikin, että kuinka monta kertaa sen liikkeen oikein voikaan pyöritellä uuteen uskoon. Noh, monta!

Onneksi neliöitä on mukavat kuutisensataa, joten eri vaihtoehtoja layoutista riittää. Kääntöpuoli tässä on, ettei isommat muutokset yleensä tapahdu ihan päivässä - joskin typyt töissä ovat jo niin ammattilaisia tässäkin asiassa, että hyllyt vaihtaa paikkaa ja seinät siirtyy suitsait kun heiluttelen vähän käsiä ohjeeksi ja teen ääniefektejä siitä, millaisen lopputuloksen kuuluisi olla.

Jos nyt kuitenkin palataan tähän Chicagoon, niin erityisen inspiroivia ovat olleet muun muassa Dieselin, Burtonin ja Urban Outfittersin myymälät. Taas nähdään hyvin, miten eri materiaaleja voi helposti tuoda perus laminaatin ja kipsilevyjen seuraksi. Dieselin ulkoseinät oli päällystetty farkunsinisellä metallilla ja Burtonin sisäänkäynti löytyi tukkikasan keskeltä. Myös sisätiloissa materiaaleja ja tilanjakajia oli käytetty hauskasti, esimerkkinä tuo vihreä kammio keskellä myymälää.

Joka ruokailua ei jaksanut käydä ravintoloissa suorittamassa, joten ehdittiin useamman kerran käymään ilta- ja aamupalaostoksilla Whole Foods ruokakaupassa. Täällä hauskan esillepanon lisäksi huomion kiinnitti pakkaukset; erityisesti olutpullojen etiketit loistivat kekseliäisyydellään!

Käytiin myös puolivahingossa pöyrähtämässä valtavan kokoisessa Merchandise Mart kalustekaupassa, mistä olisi löytänyt keittiöitä, kylppäreitä ja mm. toimistokalusteita aivan joka lähtöön. Kerroksia taisi olla kaiken kaikkiaan 18 ja neliöitä talossa on Wikipedian mukaan 372 000, huh! Lähes kaikki kerroksista olivat täynnä showroomeja ja olisin voinut viettää siellä viikon. Valitettavasti seurueemme kaksi kolmesta henkilöstä eivät olleet ihan yhtä innoissaan. Jouduin siis tyytymään pariin hätäiseen vilkaisuun. ;-)

Lomasomettaja Chicagossa

Näitä blogipostauksia tulee näemmä kirjoiteltua yhtä usein kuin on lomiakin jolloin ehtii kirjoitella. Tällä kertaa matkustellaan USAssa Chicagossa yhdessä veljeni ja äidin kanssa. Täällä ollaan hengattu nyt vajaa viikko ja askelia on per päivä kellotettu parhaimmillaan 30 000. Kaupunkia on tullut siis tallattua, joskin kertaalleen ollaan hypätty myöskin metron kyytiin ja täysin testimielessä myös menetetty uber-neitsyys.

Reissun aikana ehti vaihtua myös vuosi ja kyllähän täällä ameriikan malliin raketteja paukuteltiinkin. Jetlagin ja purevan viiman takia tosin jouduttiin vähän pinnistelemään, että kokemus pysyi positiivisen puolella. Parin tunnin päikkärit ja kolme villapaitaa kuitenkin tekivät tehtävänsä ja keskiyöllä oltiin jämptisti vaihtamassa parinkymmenentuhannen muun kanssa vuotta tuolla joen varressa. Levosta huolimatta ei tanssijalka vipattanut sen vertaa, että rakettien jälkeen olisi jaksanut enää alkaa bailaamaan. Meille riitti hyvä illallinen ja yksi lasi viiniä per lärvi.

Koska tuon jo mainitun jetlagin turvin voi leikkiä olevansa aamuvirkku USAssa, on aamuisin ollut hyvin aikaa reippailla ja käydä 42 kerroksen kattosalilla bodaamassa harvase aamu. Jos vielä näillä puitteilla pystyisi keksimään tekosyitä miksi ei mene salille, kannattaisi suuntautua luovalle alalle, koska aika paljon jo tuolloin vaadittaisiin mielikuvitusta. Tsiigatkaa nyt oikeesti näitä maisemia! Huhhuh! Vielä kun kolmantena treenipäivänä keksittiin, että uima-altaan takaa löytyy myös vapaiden painojen tila laitepuolen lisäksi, niin johan alkoi hauis kääntymään.

Joku saattaa ihmetellä, miksi lähteä keskellä talvea toiseen talviseen kaupunkiin, mikä on vieläpä tunnettu kovasta viimasta. Myönnän, se on ihan asiallinen kysymys, mutta siihen mulla ei valitettavasti ole mitään järkevää vastausta. Lento on varattu nopsalla aikataululla yhden whatsapp-keskustelun jälkeen, kun valitin veljelleni haluavani reissuun. Täällä sitä ollaan eikä kyllä kaduta yhtään!

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!