2015/05/31

Harrastuksista



Mitä tulee harrastuksiin, niin virallisesti niitä ei minulla ole. Ei varmaan lasketa jos käyn muutamia kertoja kuussa salilla tai että kerään rekkareita (on muuten maailman paras ja koukuttavin peli - ei vaadi tiettyjä treenikuteita eikä tiettyä aikataulua. Googlaa rekkaripeli!). Ehkei koiran pissatustakaan voi harrastukseksi laskea, joten ystäväkirjaan tekisi tiukkaa löytää harrastus-kohtaan vastaus. Ilokseni kuitenkin havahduin taannoin siihen, että ollaan puolisoni kanssa vähän huomatta alettu harrastamaan haahuilua.

Urbaanin sanakirjan määritelmä haahuilusta:
Kävellään käytävillä tai kaduilla ilman syytä tai päämäärää. Haahuilija tarkastelee kaikkea mitä vastaan tulee mielenkiinnolla. Haahuillessa liike ei lopu.



Käytännössä hypätään autoon tai lähdetään kävellen ja suunnataan paikkaan, missä ei olla koskaan ennen käyty. Tähän mennessä ollaan löydetty syrjäkyliltä sellaisia pytinkejä, ettei ennen olla vastaavia nähty, bongailtu suojaisilta pihoilta hienoja autoja ja katseltu mäennyppylöiltä maailman ääriin. Ollaan kierretty kaupungin lähiöt ja siisteimmät hienostoalueet, nähty mahtavaa luontoa, kävelty kymmeniätuhansia askelia ja annettu ajan kulua. Aika kivaa, eikö!



Viimeisin haahuilureissu suuntautui kliseisesti Tampereen Pispalaan. Mutkaiset kadut ja mielikuvituksella rakennetut asumukset ja pihat jaksavat aina yllättää, vaikka täällä ollaan sääntöjen vastaisesti käyty ennenkin. Puolustukseksi täytyy sanoa, että taas löytyi vaikka kuinka monta kadunpätkää, mitä ei oltu ennen nähtykään.

Tällä kertaa jätettiin kuvailut vähemmälle ja keskityttiin vain siihen itseensä - haahuiluun.